Tukholman Tunnelbanasta mieleen jäänyt runo:
Sagorna
Bortom himlen
sover sagornaVem vet vägen
vem har nyckeln
vem väcker demVi barn
väntarRose Ausländer, 1901–1988, Bukovina/USA/Tyskland
tolkning av Lars-Inge Nilsson
ur Drömmen har öppna ögon, 1999
Minua on joskus moitittu siitä, että käsittelen asioita blogissa liian vaikeaselkoisesti. Ei hätää, palikkafilosofia ((Termi on mukaelma pitkän matematiikan opettajamme “palikkamatematiikasta”, jossa käytetään neliöitä ja kolmioita lukujen ja kirjainten sijaan.)) on ratkaisu! Palikkafilosofia on kätevä keino päästä tutustumaan maailman saloihin. Tarkoitus on myös samalla todistaa, että ajattelu ei todellakaan ole mitään salatiedettä.
Lähdetäänpä liikkeelle ihan perusasioista:
0) Ajattelun määritelmä
Ajattelu on henkinen prosessi, jonka avulla olio voi hahmottaa todellisuutta ja pyrkiä tehokkaammin tavoitteisiinsa. Se on informaation käsittelemistä, jossa aineksina käytetään havaintoja ja muistia. Sen avulla muodostamme käsitteitä, ratkomme ongelmia, päättelemme asioita ja teemme päätöksiä. Ajattelu on kognitiivisten toimintojen huipentuma, joka on edellytyksenä ihmisen kaikille korkeatasoisille saavutuksille. Se ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman kaikkia muita kognitiivisia toimintoja. Ihmisen kehittynyt ajattelu erottaa ihmisen selvimmin muista eläimistä. Wikipedia
1) Mitä voidaan tietää?
Vastaus on lähempänä kuin lähin kioski. Voit tietää ehdottomasti, että aivoissasi tapahtuu havaitsemista, koska se on ehtona sille, että luet tätä tekstiä. On siis olemassa prosessi.
Kuten Kasimir Malevitš asianlaitaa oivasti kuvaa suprematistisessa teoksessaan Musta neliö (1915):
2) Systeemi
Prosessi tapahtuu aina systeemissä. Siis: on olemassa systeemi. Havaitsemisen kohdalla systeemi on havaitsija, tässä tapauksessa ihminen. Olet siis olemassa. ((Saatoit jo tietää tämän ennestään, mutta jos et ole perustellut sitä, on tuo “tieto” ollut yhtä tyhjän kanssa.))
3) Järki
Olkoon ihminen ja ihmisellä päämäärä. Jos haluaa saavuttaa päämäärän, täytyy tehdä asioita, jotka edistävät päämäärää. Näiden asioiden tekemistä kutsutaan järkeväksi toiminnaksi.
Sanotaan vaikka, että on Matti, joka haluaa kiivetä vuorelle:
Matti toimii järkevästi, jos
Matti toimii järjettömästi, jos
4) Moraali
ks. 3), mutta niin, että päämääränä on onnellisuus; on olemassa tiettyjä periaatteita, joiden noudattaminen on edellytys onnellisuudelle ja menestymiselle pitkällä tähtäimellä.
Otetaanpa taas Matti. Jos Matti haluaa olla onnellinen, ei hänen kannata tehdä asioita, jotka eivät edistä hänen onnellisuuttaan, esim. ryöstää pankkia, koska niin toimiminen ei ole pelaamista systeemin sääntöjen mukaan. Sen sijaan hänen kannattaa alkaa lukea kirjallisuutta ja opiskella filosofiaa, psykologiaa, historiaa jne, joiden kautta hän voi välttää ajattelun sudenkuopat ja saavuttaa todellisen onnellisuuden jatkuvan kehittymisprosessin kautta.
Lista jatkuu ja organisoituu ajan myötä, jos tarvetta ilmenee (todennäköisesti kyllä) selittää vielä jotain niin yksinkertaisesti ja tiiviisti kuin mahdollista.
Albumi löytyi eilen Jamendoon lisätyllä jännällä Spiral-toiminnolla: Jamendo introduces The Spiral: a new music discovery engine
Edit: jostain syystä ei toiminut IE:ssä tuo aiempi koodinpätkä. Nyt näyttäisi pelaavan.
Lainaus lukion psykologian viitoskurssin oppikirjasta (Dunderfelt et al. Psykologia 5. Yksilöllinen ihminen. WSOY 2001), s. 99:
Ajattelun ja älykkyyden kehityksen huippuna on perinteisesti pidetty varhaisnuoruudessa kehittyvää formaalista ajattelua, jonka avulla yksilö pystyy ylittämään konkreettisen havaintoaineksen, ajattelemaan abstraktisti ja rakentamaan itsenäisesti teorioita. 1980-luvulla on alettu tutkia pääasiallisesti aikuisuuteen sijoittuvaa ajattelun kehitysvaihetta. Tämä ns. postformaalinen vaihe on tätä nykyä vilkkaan kansainvälisen tutkimuksen ja keskustelun kohteena.
Postformaalisen ajattelun tunnuspiirteinä voidaan pitää relatiivisuutta ja dialektisuutta. Relatiivisuus tarkoittaa asioiden suhteellisuuden ymmärtämistä. Aikuisuudessa huomaa, että maailmassa on samoista asioista erilaisia rinnakkaisia tai keskenään näennäisesti yhteensopimattomia ajattelutapoja. Formaalisella tasolla asiasta on ainoastaan yksi absoluuttinen, loogisesti pääteltävissä oleva totuus. Postformaalisessa ajattelussa sen sijaan kyetään hahmottamaan useampia näkökulmia. Tällä tasolla ei ilmiöiden suhteellisuudesta syntyviä ristiriitaisuuksia hylätä väärinä tai mahdottomina, kuten formaalisella tasolla helposti tehdään, vaan tilanne ratkaistaan luomalla uusia korkeamman tason yhdistelmiä. Näin seurataan dialektisuuden perusajatusta: ristiriidoista syntyy uusi synteesi.
Postformaalisella tasolla ymmärretään, että ilmiöt ovat erilaisuudestaan huolimatta saman kokonaisuuden osia ja jollain tavoin myös toisistaan riippuvaisia. Postformaalinen ajattelu johtaa formaalista ajattelua kokonaisvaltaisempaan (holistiseen) ja liikkuvampaan (dynaamiseen) maailmankuvaan. Tämä ilmenee mm. syväsuuntautuneessa oppimisessa.
Kehityspsykologian kurssin kirjassa Lukion psykologia 2 (Otava 2005) on seuraavanlainen taulukko ko. ajattelun tunnuspiirteistä sivulla 140:
Seuraavalla sivulla taas lukee:
Postformaalin ajattelun on todettu kehittyvän koulutuksen, ei kypsymisen ansiosta. Tutkimusten perusteella on arvioitu, että aikuisistakaan suurin osa ei saavuta postformaalin ajattelun tasoa. Postformaalia ajattelua esiintyy eniten hyvin koulutetuilla ja niillä, jotka ovat eläneet kulttuurissa, jossa rohkaistaan uusien ajatusten kehittelyyn ja erilaisten näkökulmien tarkasteluun. Tämä osoittaa, että sosiaalisella ympäristöllä ja kulttuurilla on erittäin suuri merkitys ajattelun kehityksessä.
Voidaanko peräti sanoa, että postformaali ajattelu on typeryyden vastakohta? Väitän, että näin on, sillä typeryys on juuri kritiikittömyyttä ja absoluuttisuutta. Jos taas typeryys on syynä suurimpaan osaan maailman ongelmista, eikö voida loogisesti päätellä, että
Postformaali ajattelu on ratkaisu suurimpaan osaan maailman ongelmista.
Aiemmin kirjoitin ajattelemisesta; alkoi kuitenkin tuntua siltä, että pohjimmiltaan A:n ja C:n ongelma on vielä selvittämättä. Siis: mistä A:n ja C:n tila oikeastaan johtuu?
Syntyi kuva:
Ongelma on nähdäkseni ihmisen ajattelukyvyssä, ts. kyvyssä linkittää asioita toisiinsa ja löytää niille näin merkityksiä. Toimintatapojen A ja C kestämättömyys niin yksilöiden kuin ryhmien ja yhteiskuntienkin kohdalla johtuu niiden perimmäisestä luonnonvastaisuudesta, ne kun eivät noudata olemassaolon perusvirettä, kehitystä. Logiikka on:
Jos kehitystä ei tapahdu, eliminoi.
B:kään ei kuitenkaan prosessoi dataa välittömästi yhdessä tarkkarajaisessa prosessissa vaan pikemminkin laittaa sen mieleensä “käymään” kaiken muun oppimansa sekaan; uusi linkitys tapahtuu uuden ajatuksen muodostumisen (oivalluksen) yhteydessä.
Edit: Ehkä olisi tässä kohtaa syytä mainita Jean Piaget ja hänen teoriansa viidentenä vaiheena esitetty postformaalien operaatioiden vaihe:
Mielenkiintoista luettavaa on esim.
Oikeusministeriön äänestämään kehottava mainoslappunen tuli postissa. Kun sen avaa, ensimmäisenä särähtää korvaan uusliberalistisia tendenssejä seuraileva otsikko:
Aika kylmää kyytiä. Ja tekö kutsutte äänestämistä tekemiseksi? Ette voi olla tosissanne! Tiesin kyllä, että olette irtautuneet todellisuudesta, mutta että noin kauas.
Kliimaksi ja kaikkein oleellisin on kuitenkin koko höskän lopussa:
Lappusessa onkin nähtävässä kaunista symboliikkaa.
Käy äänestämässä ihmistä, joka tekee sinun elämääsi koskevia päätöksiä. Kun olet äänestänyt, poistu takavasemmalle.
Nyt se on saatu kuulla suoraan oikeusministeriön suusta: tyydy elämäsi passiiviseksi sivustakatsojaksi à la spektaakkeli. Poistu takavasemmalle. Hus hus tv:tä töllöttämään.
Lapsi on terve, kun se leikkii, mutta siinä vaiheessa, kun aikuiset leikkivät lasten leikkejä ihan tosissaan, pitäisi alkaa hälytyskellojen soida. Aikuisten oikeesti: mitä muuta vaalit ovat kuin yhtä suurta farssia?
Kuinka pieni asia voikaan herättää ihmisen mielenkiinnon. Tämä on Arlan maitopurkin kannesta.
Purkki naurahtaa kokemukselle, oikein huutomerkin kanssa. Eihän kokemus voi koskaan olla todellinen! Todellisuus on tämä tässä. Ei ole mitään muuta. Yritä jo ymmärtää.
Aivot näkevät jotain, jota ei oikeasti ole.
Miten niin ei oikeasti ole? Eikö se, että aivot näkevät tuon jonkin, osoita, että niille tuo jokin on? Jos taas jokin on aivoille, eikö se loogisesti tarkoita, että tuo jokin todella on?
Pähkinä: Päätelkää, missä maassa olin. Saatte iloisen mielen. 
Blogi hiljenee viikoksi. Pitäkää huolta.
