Jee, Jamendo!
Arkisto heinäkuu, 2007:lle
29
hei
07
Osallistavasta yhteiskunnasta
Näkökulman keskustelusta inspiroituneena aloin pitkästä aikaa piirtää rakastamiani aihetta selkeyttäviä kaavioita. Ajatus lähti liikkeelle Pentti Sydänmaanlakan artikkelista Ihminen, työ ja organisaatio; uuden paradigman hahmottelua ja tästä kuvasta:
Lähde: Pertec Consulting Oy – Älykäs organisaatio
Kun yhteiskuntaa kerta pitää ajatella organisaationa, tässä on kuva selkiyttämään selkeyttämään asiaa. Siinä on sovellettu mittakaavattoman verkoston ideaa:
Yhteiskunnan kontekstissa tiimi voi olla esimerkiksi yritys, järjestö tai instituutio. Jälkimmäisen kuvan malli on siitä hyvä, että se käy sovellettavaksi kaikille yhteiskunnan tasoille ruohonjuuritason sosiaalisista suhteista globaaliin talouteen. “Yksilö” voi siis tässä kohtaa olla yksittäinen ihminen, suhteellisen homogeeninen yhteisö (kansat), yhteiskuntaluokka tai vaikkapa itsenäinen organisaatio osana sateenkaariorganisaatiota.
Kari Helinin erinomaisessa kirjassa Yhdessä menestymisen taito (Kauppakaari 2000) on pari aiheeseen sopivaa kaaviota. Tässä on kuva arvoista:
Nämä kaksi taas ovat osa kappaletta 5. Ihmisten johtaminen:
Lisäluettavaa:
Informaatioyhteiskunta Tietoyhteiskunta Verkostoyhteiskunta
Johdatus Osallistavaan johtamiseen
Organisaatiokulttuuri osallistavan johtamisen yhteydessä
Organisaation toiminnan kehittäminen prosessidialogin avulla
Dialoginen johtaminen – lähtökohtana ihminen
Fearless Leadership: Collaborative Management
Neljännen linkin takaa löytyi tällainen näkökulma, joka sopii kuvaamaan yhteiskunnan nykytilaa paremmin kuin hyvin:
Itseorganisoituminen ja mentaalit mallit
Eräs tärkeä piirre monimutkaisissa systeemeissä on itseorganisoituminen. Jos tällainen itseorganisoituminen tapahtuu kokonaan ilman ohjausta, se johtaa osaoptimointiin. Ihmiset alkavat toimia organisaatiossa omaa etuaan tavoitelleen. Ja vaikka heidän aito tavoitteensa olisi kokonaisuuden etu, niin heiltä puuttuu näkemystä ja keinoja, miten he voisivat siihen myönteisesti vaikuttaa. Toimintaa kompleksisessa systeemissä ei voi yksityiskohtaisesti suunnitella. Liian monet tekijät vaikuttavat lopputulokseen. Kompleksisia systeemejä voidaan kuitenkin mallintaa karkeiden syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseksi. Itseorganisoitumisen perustaksi tarvitaan yhteinen mentaali (mielen) malli.
Kompleksisissa systeemeissä ihmiset eivät toimi suunnitelmien mukaan vaan he suunnistavat karkeiden mallien perusteella. Ymmärrys perustuu mentaaleihin malleihin. Tällaiset mentaalit mallit voivat liittyä mm strategioihin, tavoitteisiin, prosesseihin, pelisääntöihin, arvoihin ja uskomuksiin. Jos nämä ihmisten karkeat mallit organisaatiossa poikkeavat toisistaan merkittävästi, yhteistyö vaikeutuu ja organisaation tulos (arvon tuotto) ei ole paras mahdollinen. Kaikki isommat tulokset organisaatiossa saavutetaan yhteistyön ansiosta.
Edit: Aloitin aiheesta ketjun Näkökulmalla.
Tuomas Enbuske 24.7.2007 klo 09:06 | Kesto 00:53:09
Millainen on Palestiinasta Suomeen muuttaneen Maija Hännisen Suomi-kuva? Tuomas Enbusken vieraana Umayya Abu-Hanna.
[audio:http://www.yleradio1.fi/mp3/audio/1183119507-32024.mp3]
21
hei
07
Eristyneisyydestä
Raoul Vaneigem: The Revolution of Everyday Life. Chapter 3: Isolation.
We have nothing in common except the illusion of being together. Certainly the seeds of an authentic collective life are lying dormant within the illusion itself — there is no illusion without a real basis — but real community remains to be created. The power of the lie sometimes manages to erase the bitter reality of isolation from men’s minds. In a crowded street we can occasionally forget that suffering and separation are still present. And, since it is only the lie’s power which makes us forget, suffering and separation are reinforced; but in the end the lie itself comes to grief through relying on this support. For a moment comes when no illusion can measure up to our distress.
Malaise invades me as the crows around me grows. The compromises I have made with stupidity under the pressure of circumstances rush to meet me, swimming towards me in hallucinating waves of faceless heads. Edvard Munch’s famous painting, The Cry, evokes for me something I feel ten times a day. A man carried along by a crowd, which only he can see, suddenly screams out in an attempt to break the spell, to call himself back to himself, to get back inside his own skin. The tacit acknowledgments, fixed smiles, lifeless words, listlessness and humiliation sprinkled in his path suddenly surge into him, driving him out of his desires and his dreams and exploding the illusion of ‘being together’. People touch without meeting; isolation accumulates but is never realized; emptiness overcomes us as the density of the crowd grows. The crowd drags me out of myself and installs thousands of little sacrifices in my empty presence.
21
hei
07
Nuorten usko
Eino Leino: Yökehrääjä. 1896.
Näin unta, että oli suuri maa,
mi päivän alla aaltos vainioina,
ja nurmet nuoret taivaan rannan taa
ne kukki kunnahina, laaksoloina.Näin unta, että virroin vaahtosuin
maan kaiken halki kaikui kevään valta
ja virran vieret tuoksui tuomipuin
ja savut armaat nousi puiden alta.Näin unta, että valkomajoissaan
siell’ asui suuri, suora, ylväs kansa,
niin kuulu kunniastaan, tarmostaan
ja vapaa, terve, täysi tavoiltansa.Sen kansan aatos tulta salamoi,
sen tunne tuoksui suvi-aamun lailla
ja kiurun lempenä sen kieli soi
ja mieli päilyi niinkuin kaste mailla.Ja maassa siinä laulu sääsi lain
ja taide hallitsi ja tieto johti
ja tuomioita jakoi tunto vain
ja sääli syytöksien ponnet pohti.Ja itse totuus oli usko maan
ja oma sydän oli kirkko kunkin
ja Luoja oli luodun hyve vaan
ja työt ne rukoili, ei messut munkin.Näin unta, että oli suuri maa
ja maata suurta asui suuri kansa.
Se maa se oli niinkuin Suomenmaa,
sen kansan nimi soi kuin Suomen kansa.Näin unta, että päältä tämän maan
nous maailmalle uuden aamun rusko.
Sen sinne nuoret nosti voimallaan -
ja nuorten voima oli nuorten usko.
The Trap: What Happened To Our Dream of Freedom? is a three-part series of films written and directed by BAFTA-winning producer Adam Curtis, explaining the origins of our contemporary, narrow idea of freedom.
The Trap
Curtis’s series, the critically acclaimed The Power of Nightmares, explored the war on terrorism and The Trap uses the same style of a mixture of archive, interviews and Curtis’s own voiceover.Curtis believes that if one steps back and looks at what freedom actually means for us today, it’s a strange and limited kind of freedom.
The West fought the Cold War for freedom and individual freedom is the dream of our age. It’s what our leaders promise to give us and defines how we think of ourselves.
And abroad, in Iraq and Afghanistan, the attempt to force freedom on to other people has led to bloody mayhem and the rise of an authoritarian anti-democratic Islamism.
This, in turn, has helped inspire terrorist attacks in Britain. In response, the government has dismantled long-standing laws that were designed to protect our freedom.
Curtis argues that we have forgotten other ideas of freedom. We are in a trap of our own making, a trap that controls us, deprives us of meaning, and causes death and chaos abroad.
Episode One
Episode Two
Episode Three: osa 1/3
osa 2/3
osa 3/3
Dokkarissa käydään läpi suurin piirtein kaikki modernin maailman ongelmat medikalisaatiosta homo economicukseen ja tuottavuusvaatimuksiin (kuin myös market democracysta Isaiah Berlinin negatiiviseen vapauteen, Reaganin ulkopolitiikkaan ja Venäjän oligarkkeihin). Suosittelen katsottavaksi kaikille.
Näkökulmalla keskustelu jatkuu, joten täällä on aikas hiljaista.
Uutisia maailmalta:
Bush Leans On Petraeus as War Dissent Deepens – washingtonpost.com
Generals’ warning on Afghanistan | World | The Observer
Bush Is Prepared to Veto Bill to Expand Child Insurance – New York Times
